Blogi

Nauru aloittaa matkansa mahaontelosta kohti ulkoilmaa ja purkautuu äänekkäästi, halusit tai et. Ennakkoon ajattelit, että aihe ei kiinnosta pätkääkään. Olit varautunut kännyköin ja tabletein, jotta saisit aikasi kulumaan tylsyyden keskellä. Vastaavat tilanteet menneisyydessä muistuttivat siitä pahimmasta tunteesta, kun halusit olla jossain muualla, et istua siinä tuntemassa myötähäpeää.

Mikä saa kouluttajan ylittämään itsensä, kun edessä on kaksikymmentä eri aloilta tullutta työntekijää ja aiheena on turvallisuus? Aihe, joka on saanut kuulijoiden korvissa saman kaiun kuin pätkivä nettiyhteys.

Asenne. Jos se ei ole kunnossa, niin esiintymistaidolla tai pedagogisella osaamisella, saati raudanlujalla asiantuntemuksella ei koulutusta pelasteta. Puhun työelämän lyhytkoulutuksista, joita Alertum pitää vuosittain yli kahdellekymmenelle tuhannelle henkilölle. Yksi kouluttajamme saattaa tavata viikossa yhteensä satakaksikymmentäviisi opiskelijaa, joista jokaisella on erilaiset odotukset päivästä ja erilainen asenne päivän aiheeseen. Tämä asettaa kouluttajamme oman asenteen testiin ja haastaa kykymme rakentaa osaamisella maailman turvallisinta yhteiskuntaa.

Tehtävä ei ole helppo parhaimmallekaan kouluttajalle ja välillä on hyväksyttävä, että eteen tulee huonompia päiviä. Silti pyrimme viimeiseen asti varmistamaan, että jokaisen koulutettavan päivästä tulee hyvä. Me tiedostamme, että kouluttajiemme tuntema intohimo osaamaansa asiaa kohtaan ja heidän kykynsä välittää osaamisensa, mahdollistaa asennemuutoksen, jolla on merkitystä. Ennen kaikkea se kuitenkin vaikuttaa siihen, montako isää tai äitiä tulee töistä terveenä kotiin.